Edellä kerrottuja asioita saamme pohtia lähitulevaisuudessa. Itse suuntaisin katseeni mieluusti jälkimmäiseen projektiin sekä ottaisin rinnalle vielä kouluihin oppiaineeksi tuotavan talouden perusperiaatteiden opettamisen. Mielestäni ne ihmiset, jotka ovat eläkevuotensa työssään kerryttäneet, saavat kernaasti, jos niin itse tahtovat, jäädä hyvin ansaitsemilleen eläkepäiville, ilman yhteiskunnan tarjoamia keppejä ja porkkanoita.
Sen sijaan antaisin keppiä peruskoulupohjaiseen talousopetukseen ja porkkanoita yrittäjyyteen, jonka kautta voimme saattaa Suomea uuteen asiantuntijapohjaiseen talouskasvuun. Olen samaa mieltä kuin monet kokeneet yritysjohtajat "Meillä on unelma Suomesta vuonna 2020" -hankkeen takana, jonka päämääränä on luoda Suomeen uudenlainen, vastuullinen ilmapiiri, missä kansallisella tasolla kasvatetaan mielenkiintoa yrittäjyyttä kohtaan, mahdollistetaan uusien yritysten syntyminen ja vahvistetaan jo olemassa olevien yritysten toimintaedellytyksiä. Vain monipuolinen, uudistuva ja kasvuhakuinen yrityskenttä kerryttää Suomeen työllisyyttä, osaamispääomaa ja varallisuutta, joilla kehitetään yhteiskuntaamme tulevia sukupolvia varten.
Kauniisti sanottu ja kuvattu: Kyllä! Mutta kuinka pääsemme sanoista tekoihin? Niin kauan kun saamme lukea päivittäin lehdistä ikäjohtamisen tarpeellisuudesta sekä huonoista esimies- ja alaistaidoista, olemme edelleen juuttuneita vanhoihin saavutettuihin etuihin ja asettuneet poteroihin, joista emme mitenkään kykene näkemään sitä tosiasiaa, että olisi olennaisempaa käydä keskustelua siitä, mistä löytää uusia ideoita ja miten innostaa ihmisiä sekä luoda yrittäjyydelle todellisia mahdollisuuksia. Edelleen erittäin moni "vallankahvassa" oleva olettaa, että työntekijät sopeutuvat organisaation muottiin? Mutta eivät näe sitä, miksei organisaatio voi hyödyntää ihmisten osaamista ja intohimoja?
Kun meillä on kerran "vastuu tulevaisuudesta", niin haluaisin jonkun kertovan, mitä sillä asialla todella tarkoitetaan. Jos haluamme todella luoda edellytykset sille, että "Suomessa on vuonna 2020 vaurautta luovaa osaamispääomaa, sisäisestä yrittäjyydestä tullutta työvoimaa ja vastuullisesti kasvavia yrityksiä", olisi korkea aika kääntää katseet meidän tulevaisuutemme taaperoihin ja peruskoulun opetussuunnitelmiin.
Miten yrittäjyyttä ja taloustaitoja opitaan ja saadaan siihen rohkeutta, jollei valmiiksi jo kasva yrittäjäperheen vesana? Tai pahimmillaan hankitaan kaikki kokemus kantapään kautta. Koulun penkiltä! Olemme vielä tällä hetkellä OECD:n PISA-tutkimuksen kärjessä, mutta kuinka pitkään? Mutta, kuinka sitten opetamme motivoivasti yrittäjyyttä ja taloustieteen perusteita maassa, jossa työn tekeminen ja yrittäjyys verotetaan hengiltä? Onpa yhtälöä ratkaistavaksi. Samaan aikaan valtion fiskaalinen puoli huutaa, ettei erilaisilla verohelpotuksilla saa rapauttaa Suomen yhtenäistä veropohjaa.
Kuinka tämän kaiken teemme mahdolliseksi? Menemällä illalla nukkumaan ja heräämme aamulla toivoen ongelmien hävinneen? Tuskin.
Miten olisi asenteiden muuttaminen (eli pakottaminen = lainsäädäntö) ja mahdollisuuksien luominen (verotuksellisin avuin) todellisiin urasiirtymiin (career transitions)? Urasiirtymistä on puhuttu jo vuosia, mutta todellista alan vaihtamista on käytännössä erittäin vaikea tehdä. Eli siis puhetta, mutta ei käytännön toimia. Vuosia on pohdittu, kuinka hienoa on työntekijöiden laaja-alainen osaaminen, mutta kuinka moni työnantaja todella noudattaa sitä ohjenuoranaan rekrytointitilanteissa tai henkilöstön kouluttamisessa?
Moni pohtii uran tai työtehtävien vaihtamista toiseksi näinä päivinä. Joko siitä syystä, että oma työ on loppunut, vuosien aikana on aiheutunut työperäinen sairaus tai oman elämäntilanteen reunaehdot pistävät elämän arvot ja työvaihtoehdot uusiksi. Tätä asiaa olen pohtinut monen ystäväni kanssa, ja erityisesti naisen ja äidin kanssa, joille sekä työ- että perhe ovat tärkeitä.
Korkealle arvostamani henkilö kirjoittikin omassa blogissaan; "Miksi urasiirtymä tai uranvaihto on niin vaikeaa? Miksi erityisesti uranaisina aloittaneita äitejä ei helposti oteta vähemmän vaativiin tehtäviin lasten ollessa pieniä? Kun taas lapset ovat kasvaneet ja olisi mahdollisuus palata omaa osamista, koulutusta ja paloa vastaaviin tehtäviin - onkin usein liian myöhäistä. CV:ssä onkin ammottava aukko, ja täsmäkokemusta omaavat hakijat tulevat valituiksi."
Jos suomalaisella yhteiskunnalla on varaa kouluttaa maassamme (lähes ilmaiseksi) erittäin iso osa väestöstä korkeakoulututkintoon, on suoranaista yhteiskunnan varojen haaskaamista, jos emme osaa näitä ihmisiä ja heidän osaamistaan käyttää ja hyödyntää.
Kenen tulisi siis katsoa peiliinsä? Jokaisen henkilön, joka lähitulevaisuudessa rekrytoi uutta henkilöstöä ja miettii perusteluja sille. Jokaisen yrityksen, joka pohtii strategian ja core-alueensa muuttamista. Jokaisen poliitikon, jolla on mahdollisuus vaikuttaa asenteisiin ja päätöksiin siitä, miten jo olemassa olevaa ja valmiiksi jalostunutta asiantuntijuutta valjastetaan uuteen käyttöön vai "mennäänkö hevosella, kun on kerran aina menty?"
Mielestäni Suomeen olisi korkea aika perustaa todellinen valtiollinen ja ammatillinen asiantuntijuuspankki, jonka käyttämisestä palkittaisiin (verotuksellisesti) yrittäjiä ja toisaalta, mahdollistettaisiin eri ammattikuntiin kuuluvien asiantuntijoiden todellinen kohtaaminen (poikkitieteellisyys). Asiantuntijuuspankin kautta saattaisi syntyäkin sellaisia uusia innovaatioita ja menestystarinoita, joita pieni Suomi kaipaa 2020-luvulla. Pienillä klubipohjaisilla illanistujaisverkottumisella ei samaan lopputulokseen enää päästä. Ammatillisten kuppikuntien hajauttaminen on siten yksi tärkeimmistä päämääristä tässä maassa, vaikka emme sitä tässä vaiheessa vielä ymmärtäisikään. Pienellä maalla ei ole varaa kouluttaa yhtäkään asiantuntijaa "kortistoon", vaan jonkin tietyn alan asiantuntijuuden oppineella on aivan varmasti kyky oppia toisenlainenkin asiantuntijuus, jos siihen annetaan todelliset mahdollisuudet!
Siksipä unohdetaan vouhotus ikäjohtamisesta ja katkokävelystä, ja suunnataan katseet jo olemassa oleviin resursseihin ja tulevaisuuteen sekä annetaan todellinen mahdollisuus urasiirtymiin, jos joku sitä haluaa!
Innovaatioterveisin,
Satu Kouvalainen
varavaltuutettu
