Jouluhartaus
| En odottanut Sinua. Ajattelin, ettet kuitenkaan mahtuisi tänne. Täällä on niin paljon kaikkea muuta. Ensin tuli korkojen nousu, kurssinotkahdus ja niin monelle pelko kodin menettämisestä. Sitten oli pakko lopettaa tehdas. Moni sen ymmärsi, vaikka sitä seurasi työttömyys ja leivän oheneminen. Toivo kuitenkin jäi. Viimeisenä syttyivät yksitoista kynttilää, joiden epätoivoinen liekki kohosi kohti korkeuksia. Sitä ei kukaan käsittänyt. Ei sellaisella voi olla mitään tarkoitusta. Koko maa säikähti sijoiltaan ja kriisiryhmät uurastivat vuorokaudet ympäri. Sitten ei enää tullut ketään. Vain musta marraskuu. Kunnes tavarataloissa sytytettiin jouluvalot täysille ja hilpeä musiikki alkoi soida. Adventtikalenterit ilmestyivät hyllyille ja kuusenkoristeet häikäisivät silmiä kirkkaudellaan. Silti ajattelin, ettet Sinä kuitenkaan saapuisi. Et löytäisi paikkaasi, etkä tuntisi oloasi kotoisaksi. Mutta sitten ovenraosta osui silmiini ohut valojuova ja kuulin hitaat ja lempeät askeleet. Sinä laskit pienen tallilyhdyn keittiön pöydälle. Et kysynyt etkä vaatinut mitään. Et välittänyt siitä, etten ollut ehtinyt siivota. Sinä jäit siihen. Kynttilä vähän lepatti, valaisi. Minä ajattelin, kuinka kaukaa Sinä mahdoitkaan tulla, Joulu. Tulitko seimeltä saakka yötaivaan tähden opastamana? Enkä tiedä, kuulinko oikein, mutta ihan kuin jossakin laulaisi enkelikuoro. Joulusiunaukseen sulkien, Riina Storhammar Pastori Kokoomuksen kirkollisvaltuuskunnan puheenjohtaja
|
Elävä Helsinki 4/2008 - JoululehtiHuomionosoitukset vuonna 2008 |