Teksti: Paula Kylä-Harakka

Kokoomuksen uudessa valtuustoryhmässä on kymmenen uutta valtuutettua. Heistä viisi kertoo nyt, kuinka he tulivat lähteneeksi mukaan politiikkaan ja minkälaisiin asioihin he haluavat vaikuttaa.

Lisää lähidemokratiaa

Terhi Koulumies lähti mukaan politiikkaan jonkin verran vajaat parikymmentä vuotta sitten kirjoitettuaan ylioppilaaksi.
- Aluksi olin mukana opiskelijapolitiikassa. HYY:n edustajistossa toimin Kokoomuksen ryhmän puheenjohtajana. Olin myös Tuhatkunnan ja SYL:n hallituksissa, tuore valtuutettu kertoo.
Terhi kertoo olleensa idealisti, joka halusi puuttua epäkohtiin ja ryhtyi siksi aktiiviseksi opiskelijaliitossa. Kiinnostus yhteiskunnallisia asioita kohtaan sai Terhin myös valitsemaan opiskelupaikakseen valtiotieteellisen tiedekunnan ja siellä kansantaloustieteen laitoksen.

Asuntolautakunnan varapuheenjohtajana Terhi tulee keskittymään helsinkiläisten asumiseen liittyviin asioihin. Tähän mennessä hän on jo ehtinyt ottaa kantaan myös muun muassa päivähoidon järjestämiseen ja kaupungin epäsuorien tukien kirjaamiseen budjettiin.
- Olen tehnyt kaksi talousarvioaloitetta ja toinen niistä käsittelee tuen myöntämistä yksityisten päiväkotien perustamiseen. Yksityiset päiväkodit tulevat kunnalle halvemmaksi kuin oma tuotanto.
Terhin mielestä palveluiden tuotannossa tulisi yleisemminkin siirtyä monipuoliseen tuotantomalliin.

Erityisesti Terhi haluaa lisätä lähidemokratiaa tiivistämällä päättäjien ja kaupunkilaisten välisiä yhteyksiä.
- Mielestäni kaupungin pitäisi tehdä vuosittain valtuutetuille lista eri virastoihin ja virkamiehille saapuneista kansalaisaloitteista, jotta valtuutetut tietäisivät, mistä kaupunkilaiset ovat huolissaan.

Keskustakirjastosta kaupunkilaisten olohuone

Lasse Männistö lähti mukaan kunnallispolitiikkaan oltuaan pitkään mukana opiskelijapolitiikassa.
- Koen, että minulla on annettavaa Helsingin rakentamiseksi elinvoimaisemmaksi metropoliksi ja että opiskelijapolitiikan kokemusten kautta minulla on hyvät lähtökohdat pärjätä myös kuntapolitiikan päätöspöydissä. Toki politiikkaan lähtöä siivitti suuri kiinnostus yhteisistä asioista päättämistä kohtaan, Lasse erittelee.

- Kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenenä olen oppinut paljon uutta lyhyessä ajassa etenkin kaupunkisuunnittelun saralla. Kokousmateriaalien ja asioiden esittelyn kautta pääsee tutustumaan kaavoituksen ja liikennesuunnittelun eri osa-alueisiin, Lasse kertoo.

- Esimerkkinä minulle tärkeästä ajankohtaisesta hankkeesta voisin nostaa esiin keskustakirjastohankkeen. Minusta Töölönlahdelle toteutettavalla keskustakirjastolla olisi hyvät edellytykset muodostua kaupunkilaisten olohuoneeksi ja laajemminkin eri tahojen konkreettiseksi kohtauspaikaksi. Lisäksi näkisin mielelläni keskustakirjaston yhtenä Aalto-yliopiston toimintafoorumina pääkaupungissamme. Uudenlainen keskustakirjastokonsepti voi myös kenties määritellä uudelleen sen, mitä suomalainen kirjasto oikein nyt 2000-luvulla on. Kaupunkisuunnittelun näkökulmasta toivon, että keskustakirjasto toteutetaan korkeatasoisesti.

Iäkkäille hyvinvointia ja terveyttä tukevia palveluita

- Olen toiminut pitkään sosiaali- ja terveydenhuollon alalla ja perehtynyt erityisesti vanhusten hoitoon. Ajattelin, että voisin hyödyntää osaamistani luottamustehtävissä, Seija Muurinen kertoo.
- Iäkkäät ihmiset ovat usein hiljaisia, eivätkä pidä meteliä omista oikeuksistaan. Varsinkin ne, joilla ei ole omaisia, tarvitsevat usein puolestapuhujia, Seija toteaa.

Seija toivoo, että iäkkäiden ihmisten arvostus yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä parantuisi.
- Kunnallispolitiikassa voisimme edistää tätä järjestämällä iäkkäille ihmisille hyvinvointia ja terveyttä tukevia palveluja, jotta elämä voisi olla täysipainoista mahdollisimman pitkään.

- Jo nyt kaupungissa on iäkkäille paikkoja, joissa he voivat kokoontua erilaisten harrastusten pariin ja esimerkiksi nauttia lounaita. Palvelu- ja hyvinvointikeskukset ovat kuitenkin jakaantuneet epätasaisesti kaupungin eri osiin. Itäisessä Helsingissä on vain yksi palvelukeskus ja matkat sinne ovat monilta alueilta hankalat. Sikäli helsinkiläisille iäkkäille tarkoittelujen tasapuolisten avopalveluiden edelleen kehittäminen on yksi tärkeistä kysymyksistä, Seija toteaa.

Erityisesti Seija kantaa huolta niistä ikäihmisistä, jotka eivät omin voimin pääse osallistumaan tarjolla olevaan sosiaaliseen tai muuhun toimintaan, vaan joutuvat elämään kodin seinien sisäpuolella.
- Tiedän että virkamiehet ovat miettineet, miten näiden henkilöiden osallistuminen voitaisiin mahdollistaa, mutta vakiintuneisiin käytäntöihin ei tietääkseni ole vielä päästy.

Helsingin merestä, puistoista ja metsistä pidettävä huolta

- Olen ollut koko ikäni aktiivinen elinympäristön suhteen, saaristotutkijana, luontovalokuvaajana ja tietokirjailijana tunnettu Jarmo Nieminen kertoo.
- Koen ja näen ongelmia ja pohdin niihin korjauksia. Minulle politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden - myös pienten - hoitamista. Nyt elämäni myötä, olen huomannut, että myös uskallan, osaan ja pystyn viemään yhteisiä asioita eteenpäin, Jarmo kertoo.

Nieminen on aloittanut puheenjohtajana yleisten töiden lautakunnassa.
- Siellä olen kohdannut kokonaan uuden maailman. Meillä on yleisten töiden lautakunnassa koossa tosi hyvä ryhmä ja paljon töitä joka torstai muun muassa alue-, puisto- ja -katusuunnitelmissa. Lautakunnan nimi onkin aika outo tehtäviinsä nähden, hän kertoo.

Jarmo kiinnittää erityistä huomiota Helsingin merenrantoihin ja metsiin.
- Helsingin pitäisi olla merkittävä merikaupunki. Ihmettelen, miksi oikeasti ei saada aikaan kaupunkiin toimivaa meriliikennettä. Samaan tunteeseen minulla liittyy Helsingin merenrantojen ja metsien merkityksen ymmärtäminen ja niiden säilymisen edistäminen. Meri, puistot ja metsät ovat Helsingin keuhkot nyt ja tulevaisuudessa, Jarmo korostaa.

Uutena valtuutettuna Jarmon silmään on pistänyt muutama asia valtuustotyöskentelyssä.
- Nuija viuhahtaa pikkuasiasta siinä missä miljoonien eurojen hommistakin. Paitsi, että mitättömiin asioihin käytetään käsittämättömän paljon aikaa, Jarmo toteaa.
- Helsingin kaupungin hallintokoneiston massiivisuus on pistänyt minut jo nyt miettimään eri virastojen vastuurajoja ja tehtäviä, hän jatkaa.

Kaikille nuorille opiskelupaikka

Pia Pakarinen liittyi Kokoomuksen nuoriin heti 15-vuotiaana. Hän toimi oman koulunsa kouluneuvoston puheenjohtajana.
- Sitten tuli vuosikymmenten tauko opiskelun, työssäkäynnin, ulkomailla asumisen ja perheenperustamisen myötä. Pidin työkavereille päivittäin taukojumppaa, johon kuului päivänpolitiikkaa raskaasti ruotiva osio. Työkaverit totesivat jossain vaiheessa, että lopeta valitus ja hoida asiat kuntoon, Pia kertoo.

Pia oli ehdolla edellisissä kunnallisvaaleissa ja pääsi varavaltuutetuksi sekä mukaan lautakuntatyöhön.
- Jo neljän ensimmäisen lautakuntavuoden aikana kävi selväksi, että jos kunnallispolitiikalle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Ja jos valtuutettu valittaa, että kunnallispolitiikassa ei pysty vaikuttamaan, hän ei ole yrittänytkään. Sen olen myös oppinut, että niin pientä asiaa ei olekaan, etteikö siitä löytyisi täysin vastakkaisia mielipiteitä. Tämä on valtavan antoisaa. Arkielämässähän sitä on yleensä tekemisissä samoin ajattelevien ihmisten kanssa, hieman huomaamattaankin. Politiikassa näkökulma avartuu, Pia arvioi.

Opetuslautakunnan puheenjohtajana Pia kiinnittää erityistä huomiota tietenkin kouluasioihin.
- Tärkein haaste on koulupudokkuus, sekä niin sanottujen kantasuomalaisten että maahanmuuttajien. Kaikille nuorille pitää varmistaa peruskoulun päättötodistus, toisen asteen koulutus ja nopea pääsy työelämään. Opiskelun nivelvaiheita täytyy tukea. Maahanmuuttajien koulutus tarjoaa lähivuosina suurimmat haasteet.

*

http://www.helsinginkokoomus.fi/paatoksentekijat/valtuustoryhma/

Elävä Helsinki 1/2009