Varjot pitenevät ja silakkamarkkinat elävöittävät
|
Matkailuelinkeino ja sen merkitys helsinkiläisille keskustan pikku-yrityksille on tärkeä. Siksi tuntuu hyvältä huomata turismiajan selkeästi laajentuneen kesän kuukausista ympärivuotiseksi. Kaupungin keskustan elävöittämiseksi Aasian ja Venäjän turistimäärän kasvu on hyväksi, mutta onko se kestävää elävöittämistä? Entä kiinteistöviraston siirtyminen korttelin toiseen laitaan? Turvaako tällainen Helsingin taloutta vai pitäisikö elävöittämisen tarkoittaa sitä, että perheet asuisivat keskustakortteleissa 24/12? Keskustakiinteistöjen kivijalkayritysten toimitiloista on kova puute, samoin kohtuuhintaisista keskustakodeista myös nuorille, hyvin koulutetuille ja veroja maksaville perheille. Perheasunnon hinta tukee muuttopäätöstä Helsingin ulkopuolelle ja päivittäistä pendelöintiä työhön. Emme tarvitse keskustaan lisää hotelleja, tarvitsemme kodeiksi muuntuneita kiinteistöjä. On todellista elävöittämistä kun pihoilla ja kaduilla iltaisinkin kaikuu lasten nauru, mummot uskaltavat mennä pankkiautomaatille, talutella miehiään iltakävelyllä sekä pelata lautapelejä puiston katveessa istuen. Historiassa rannat ovat olleet tavarakuljetusten lastaus- ja purkualueita varastoineen. Seuraavassa vaiheessa uudet asuinalueet rakentuivat sisämaahan ja vapaat maisema- ja ranta-alueet täyttyivät edelleen julkisilla toimijoilla, virastoilla ja teollisuuslaitoksilla. Nyt kun uudet asuinalueet rakentuvat teollisuudelta vapautuville rannoille, kiistellään asuntorahoitusmuotojen keskinäisestä suhteesta. Suomen asuntopolitiikan ja verolainsäädännön pitäisi edesauttaa perustuslakimme kirjainta siitä, että julkisen vallan tulee tukea omatoimista asumisen järjestämistä. Asuntolainan verovähennysoikeuden poistaminen ei kyseistä ehtoa täytä. Ei myöskään se, että omaa asumistaan kalliisti maksavat samalla maksavat myös muiden asumista erilaisten asumistukien kautta, mutta menettävät asumistukeen verrattava korkovähennysoikeuden omalta kohdaltaan. Korkovähennysoikeus on nytkin vain osittainen. Epäreilua nyky-nuoria ajatellen, koska heidän vanhempansa ovat saaneet vähentää aikoinaan asuntolainansa korot täysimääräisinä. Nuorille tulisi kehittää valtion takauksin mahdollisuus asunnon omaksi ostamiseen aina jos pystyy lainan lyhentämään. Näin luodaan turvaa tulevaisuuteen ja annetaan alkupääoma elämää varten. Pelkkä verovähennysoikeuden poistaminen ei nuorisoasunnottomuutta poista eikä perheiden asuntokokoa lisää. Kaikki eivät halua asua vuokralla. Jatkammeko uusimpien EU-maiden asumisväljyystasolla? Mitä se kertoo maan brändianalyytikoille? Ikääntyvien asuminen on toinen vakavasti otettava asia. Itsenäinen asuminen ei saa olla synonyymi yksinäisyydelle. Helsingissä on niin paljon yksinäisiä, ilman omaisia ja läheisiä eläviä vanhuksia, että muun maan omassa asunnossa asumisen tavoiteprosentit eivät ole helsinkiläisen vanhushuollon realismia. Taataksemme turvallisen asumisen meidän on voitava rakentaa vanhainkoteja, sukupolvi- ja yhteisöasumista, missä voi asua myös raskaan hoivan ajan. Tiedämmehän sen, että viimeisten vuosien ajan ihmistä kuljetetaan usean hoitopaikan välillä, kun erilaiset hoitotasot ja sairaudet määrittelevät hoito-osoitteen. Tilanne, joka ei luo ainakaan turvallisuuden tunnetta muutenkin jo rajattuun elämänpiiriin.
Arja Karhuvaara
|
Elävä Helsinki 3/2010
|