Jan Vapaavuori
Urheilu ja politiikka sekoittuvat väkisinkin, 16.5.2012
16.05.2012Blogi julkaistu myös Valtion liikuntaneuvoston sivuilla 16.5.2012
Urheilua ja politiikkaa ei saisi sekoittaa toisiinsa, näin olemme tottuneet kuulemaan ja oppineet ajattelemaan. Ei periaatteessa saisikaan. Urheilun tulisi olla kaikkia kansoja ja eritoten eri maiden urheilevaa nuorisoa yhdistävä voima, jota kansainvälisen politiikan kulloistenkin kiemuroiden ei millään tapaa tulisi sotkea. Elävä elämä on kuitenkin kauniita teorioita väkevämpää.
Selkeän rajan vetäminen politiikan ja urheilun välille on mahdotonta. Eikä maailma ole tässä suhteessa niin paljoa muuttunut sitten kylmän sodan, jolloin toinen leiri boikotoi vuorollaan niin Moskovan kuin Los Angelesinkin kesäolympialaisia.
Helsingin Sanomat kirjoitti toissasunnuntaina isosti sekä tämän vuoden jalkapallon EM-kisoista Ukrainassa että vuoden 2014 jääkiekon MM-kisoista Valko-Venäjällä. Fokuksena jutuissa olivat pohdinnat siitä, voiko Valko-Venäjän ylipäänsä sallia järjestää kisansa sekä suunnitelmat Ukrainan kisojen mahdollisista boikoteista. Pontimenahan näihin molempiin keskusteluihin toimivat kyseisten maiden vähemmän mairittelevat saavutukset ihmisoikeuksien kunnioittamisen saralla.
Kumpikaan mainituista Hesarin jutuista ei ollut urheilusivuilla. Päinvastoin, jutut muodostivat tuon sunnuntain keskeisen sisällön valtakunnan päälehden ulkomaanosastolla. Haluttiin tai ei, urheilu ja kansainvälinen politiikka sekoittuvat toisinaan aika lailla ansiokkaasti. Juuri tästä on pitkälti kyse, haluttiin tai ei.
On yksinkertaisesti naiivia ajatella, ettei näin olisi. Tai ainakin, ettei näin nykymaailmassa voisi käydä.
Suurimmat urheilutapahtumat keräävät massiivisen kansainvälisen ja tietyissä tapauksissa jopa globaalin huomion. Kulloisetkin isäntäkaupungit paistattelevat viikko-, kuukausi- tai jopa vuosikaupalla lähtökohtaisesti positiivisessa hengessä kansainvälisessä mediassa. Huomioarvot ovat valtavia.
Siksi myös kisaisännyydet ovat hamuttuja ja suosittuja. Urheiluväki itsekin "myy" hakuprosesseja valtiovallan edustajille - joiden mukanaolo usein on välttämätöntä - juuri näillä imagoperusteilla erilaisia mm. matkailuun liittyviä taloudellisia arvoja unohtamatta.
Varsin useilla kisaisännyyksillä on jo lähtökohtaisesti vahva propagandistinen tavoite, ei samalla tavalla kuin Hitlerin Saksan olympialaisilla Berliinissä 1936, mutta kuitenkin.
Ei Suomikaan omia vuoden 1952 kesäolympialaisia ihan pelkästään rakkaudesta urheiluun järjestänyt, ja vaikka olisi järjestänytkin, niiden arvo kansakunnalle oli huomattavasti tätä puhtaan urheilun ilosanomaa suurempi.
Yhtälailla on ilmeistä, ettei tällaista iloa haluta maailmassa suoda kaikille. Maailmassa on aina erilaisia hylkiövaltioita, joiden kanssa ei yleisemminkään haluta olla tekemisissä sekä aina myös vaikeammin ennakoitavia tilanteita, joissa jotakin valtiota tilapäisemmin vierastetaan.
Urheiluyhteisö päättää keskuudessaan erilaisten kisojen myöntämisestä. Näin pitääkin olla. Se ei saa eikä voi olla yleisemmän kansainvälisen politikoinnin kohteena. Fiksu urheiluyhteisö kuitenkin ottaa huomioon myös muita kuin omia sisäisiä näkökulmiaan. Ja pyrkii ennakoimaan niitä. Tai ainakin tiedostaa, että politiikka ja urheilu tietyissä olosuhteissa väkisinkin sotkeentuvat keskenään.
Todellisuudessa asetelma on vieläkin monimuotoisempi. Olin huomaavinani, että urheiluministeri Arhinmäki jopa kannusti kansainvälistä jääkiekkoliittoa vaikuttamaan Valko-Venäjän hirmuhallitsijaan kisojen järjestämisen ehtona. Näin toimien asetelma kääntyisi täysin päälaelleen ja urheiluyhteisöä ryhdyttäisiin aktiivisesti käyttämään kansainvälisen politiikan teon välineenä.
Tavoite sinänsä on mitä kannatettavin eli globaalin ihmisoikeustilanteen parantaminen. Samalla se - toteutuessaan - kuitenkin söisi viimeisetkin rippeet kirkasotsaisesta illuusiosta politiikan ja urheilun erillään pitämisestä. Toisaalta mahdotonta ei ole sekään, että ihmisoikeustilanne maailmassa tätä kautta paranisi.
Kansainvälinen politiikka ja urheilun suurtapahtumat ovat väkisinkin ainakin jossain määrin toisiinsa kietoutuneita. Tämä on elävää elämää, eikä sinänsä kovinkaan haitallista. Silti myös erilaisten konfliktien vaara on ilmeinen.
Paras lääke tämän välttämiseen on se, että kansainvälinen urheiluyhteisö pyrkii ottamaan muun kansainvälisen yhteisön toimintalogiikan ja näkemykset huomioon, vaikka se itse kisaisännyyksistä päättääkin. Sitähän voisi kutsua vaikka huomaavaisuudeksi globaalia kansalaismielipidettä kohtaan, jos poliittisluonteisemmat argumentit liikaa vierastavat.
Siirry alkuperäiselle sivulle
Muut julkaisut
13.05.2012: Kaivosalan vastakkainasettelussa vaarallisia enteitä, 13.5.201203.05.2012: Gallupdemokratiaa, 3.5.2012
18.04.2012: Kanervalle kova tuomio, 18.4.2012
28.03.2012: Kuntauudistuspropagandaa jääkiekkotermein, 28.3.2012
22.03.2012: Wallinin puolustamisesta maanpuolustamiseen, 22.3.2012
07.03.2012: Kuka keskittää ja kuka ei?, 7.3.2012
05.03.2012: Juustohöylällä vai ei?, 5.3.2012
02.03.2012: Vanhanen oikealla asialla - tempputasapainottaminen ei mahdollista 2.3.2012
22.02.2012: Kun on vain huonoja vaihtoehtoja, 22.2.2012
15.02.2012: Ylilyöntejä Finnairista, 15.2.2012
09.02.2012: 2 miljardia euroa on paljon rahaa, 9.2.2012
07.02.2012: Liikkumattomuus nousemassa liikuntapolitiikan keskiöön, 7.2.2012
07.02.2012: Kuntapohjalta tai sitten joltain toiselta pohjalta, 7.2.2012
06.02.2012: Pressanvaalien äänestysprosentista, 6.2.2012
03.02.2012: Kaksi pointtia Saulista, 3.2.2012
02.02.2012: Onko yleinen asevelvollisuus yleinen?, 2.2.2012
01.02.2012: SAK:lta hyvä kannanotto, 1.2.2012
31.01.2012: Presidentinvaalit ovat presidentinvaalit, eivät lifestylegallup, 31.1.2012
30.01.2012: Ei kuopata Hitasia vielä, 30.1.2012
24.01.2012: Presidentillä on väliä, 24.1.2012
19.01.2012: Hullu maailma, 19.1.2012
18.01.2012: Tuomiojan EU-lausunnoista, 18.1.2012
16.01.2012: Luottoluokittajia ei pidä vähätellä, 16.1.2012
12.01.2012: Helsinkiin vaiko eikö?, 12.1.2012
11.01.2012: Guggenheim vai sinivalkoista makkaraa?, 11.1.2012
10.01.2012: Guggenheim-museo Helsingille suuri mahdollisuus, 10.1.2012
09.01.2012: Kuka on hyvätuloinen?, 9.1.2012
05.01.2012: Liian halpaa rahaa, 5.1.2012
04.01.2012: Omistajaohjaus hakusessa?, 4.1.2012
03.01.2012: Kunhan kansantuote vain kasvaa, 3.1.2012
02.01.2012: Kotipesä kunnossa epävarmoina aikoina, 2.1.2012
19.12.2011: YLE-uudistus kohtuullinen kompromissi, 19.12.2011
05.12.2011: Euron kohtalon viikko?, 5.12.2011
02.12.2011: Helsinkiläiset kannattavat ruuhkamaksuja - siis mitä ruuhkamaksuja?, 2.12.2011
01.12.2011: Mahdollisesta sopeutuksesta ja sopeutuksen tavasta, 1.12.2011
28.11.2011: Wallin osui naulan kantaan Natosta, 28.11.2011
23.11.2011: Yössäkäyntialueet kuntauudistuksen johtotähdeksi?, 23.11.2011
21.11.2011: Ylen rahoitus budjettiin?, 21.11.2011
08.11.2011: Pääministerin ilmoituksesta Euroopan taloustilanteesta, 8.11.2011
07.11.2011: Onko Kuntarahoitus eräänlainen suomalainen eurobondijärjestelmä?, 7.11.2011
02.11.2011: Kiitokset oppositiolle hallituksen linjan tukemisesta, 2.11.2011
01.11.2011: Hesarin mainio pääkirjoitussivu, 1.11.2011
24.10.2011: Pöllöilyä päätösten sijaan?, 24.10.2011
19.10.2011: Tavoitteisiin pitää sitoutua, 19.10.2011
17.10.2011: Paluu perusasioihin, 17.10.2011
12.10.2011: Kuntauudistus ei synny hetkessä, 12.10.2011
11.10.2011: Kahden prosentin säästöt eivät romahduta mitään, 11.10.2011
10.10.2011: Navigaattorilla eduskuntaan, 10.10.2011
07.10.2011: Verotuloista isompi osa kunnille itselleen, 7.10.2011
06.10.2011: Veroporkkana turvaisi ostovoimaa, 6.10.2011
05.10.2011: Oulu Suomessa on kuin Suomi Euroopassa, 5.10.2011
04.10.2011: Vihdoinkin ratkaisu vakuuskysymykseen, 4.10.2011
03.10.2011: Alueellistamisen ongelmat tunnustettava, 3.10.2011
01.10.2011: Kolme pointtia YLE:stä, 1.1.2011
01.10.2011: Kolme pointtia YLE:stä, 1.10.2011
30.09.2011: Pakkomielteistä pakkoliitosten pakkosyöttöä, 30.9.2011
29.09.2011: Sipoon Liljeström näyttää hyvää esimerkkiä, 29.9.2011
28.09.2011: Kun ei ole kiva selitellä, 28.9.2011
27.09.2011: Tuli on irti Kreikassa, 27.9.2011
26.09.2011: Kaupunkikulttuuri elpyy sittenkin?, 26.9.2011
13.09.2011: Enemmän vai vähemmän rahaa kunnille?, 13.9.2011
05.09.2011: Keskustan ahdinko johtamassa ylilyönteihin?, 5.9.2011
29.08.2011: Ministereiden ohuista osakesalkuista, 29.8.2011
23.08.2011: Säästetäänkö liikaa vai liian vähän?, 23.8.2011
14.06.2011: Säätytaloneuvottelujen arvostelusta, 14.6.2011
13.06.2011: "Demokratia on", 13.6.2011
06.06.2011: Sivistynyttä kasvupolitiikkaa please, 6.6.2011
03.06.2011: Suomi ansaitsisi toimintakykyisen hallituksen, 3.6.2011
20.05.2011: Tosiasiat tunnustaen, 20.5.2011
Arkisto
