Pia Pakarinen

25.03.2011: Piirileikkiä romanikerjäläisten kanssa

Sanottiinpa romanikerjäläisistä mitä tahansa, he ovat ainakin sitkeitä. He ovat ehtineet takaisin Helsinkiin jo ennen muuttolintuja.

Myös suomalainen virkamieskoneisto on sitkeä. Siinä missä keskieurooppalaiset ovat tainneet luovuttaa kerjäläishaasteen kanssa, helsinkiläiset virkamiehet, Vapaa liikkuvuus -verkosto ja ? itselleni hämäriksi jääneistä syistä ? myös Helsingin nuorisolautakunta pohtivat nyt kiivaasti paloturvallisuutta, leirintäetiikkaa ja suomalaisen sosiaaliturvan venyvyyttä.

Tässä kaikessa ei ole tietenkään mitään järkeä.

Kerjäämisellä ei voi elättää itseään Suomessa. Luku- ja kirjoitustaidottomien ihmisten työllistyminen ei ole todennäköistä. Romanikerjäläisten jääminen tänne tarkoittaisi käytännössä sitä, että heidät pitäisi pikku hiljaa ottaa suomalaisen sosiaaliturvan piiriin. Silloin Bukarestin ja Helsingin väliselle lentoreitille pitäisi löytää DC-10. Euroopassa on 10 miljoonaa romania ja heistä suurin osa elää kurjissa oloissa. 

En jaksa uskoa kerjäämiskieltojen toimivuuteen. Köyhällä ei ole varaa maksaa sakkoja. En myöskään usko siihen, että Helsinki pystyisi ratkaisemaan kerjäläisongelman yksin.

EU:n on sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisen että unionin jäsenvaltioiden välisen lojaalin yhteistyön periaatteen nojalla puututtava asiaan. Yhdelläkään jäsenvaltiolla ei ole oikeutta lähettää kansalaisiaan eurooppalaiselle kiertoradalle. Euroopan sosiaalirahasto on antanut 2,25 miljardia euroa hädänalaisten ihmisryhmien olojen kehittämiseen. Nyt pitää edellyttää, että ne käytetään romanien aseman kohentamiseen heidän omassa maassaan ja seuraavan sukupolven kouluttamiseen.

Sillä välin Suomessa voitaisiin selvittää tarkemmin, miten romanikerjäläiset ovat tulleet maahan. Ilmiöllä on ihmiskaupan piirteitä, ja siinä mukana olevat on saatettava teoistaan vastuuseen.