Laura Rissanen

05.05.2011: Poissa silmistä, poissa mielestä

Hätkähdin todella viime viikolla uutisoituun tietoon siitä, että Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyön ruoka- ja vaatejakelu halutaan häätää nykyisistä toimitiloistaan Helsinginkadulta. Tämän päivän Hesari taas tiesi kertoa, että muutto todella toteutuu.

Ruokajonojen pelätään laskevan asuntojen arvoja ja niinpä taloyhtiö on antanut Hurstille jo varoituksen. Vaarana on koko toiminnan joutuminen taivasalle. Vaikea uskoa, että valittajat todella haluaisivat sitä.

Ja siis, mitä nyt pelätään? Nälkäisten ja hädänalaisten ihmisten näkemistäkö?

Köyhyys ei katoa sillä, että köyhät poistetaan katukuvasta. Ruokajonoon ei mennä huvikseen. Itse asiassa kynnys avun pyyntöön on meillä suomalaisilla todella korkea. Ruoka-avun hakijat jos jotkut, ovat aidosti avun tarpeessa.

Minulle yksi parhaista puolista Kalliossa asumisessa on se, että täällä näkee elämän koko kirjon, kaikille riittää sijaa. Olen ollut myös ylpeä siitä, että meiltä ei nimbyilijöitä löydy. Esimerkiksi Kaarlenkadun vastaanottokeskus otettiin vastaan hyvin, toisin kuin esimerkiksi Uudenmaankadulla.

Ja jos Hesari halutaan rauhoittaa, eikö häädöt pitäisi ensin kohdistaa Alkoon tai Roskapankkiin leipäjonon sijaan? 

Hurstin laupeudentyö jos mikä on enemmän kotikulmillaan kuin ruokajonosta valittavat. Ystäväni totesikin hyvin, että jos tuntuu pahalta nähdä köyhiä tai tuntuu, että ne estävät liiketoimintaa, olisi ainakin kristityillä sekä humanisteiksi itsenä lukevilla varmaan pieni itsetutkiskelun paikka.