Pia Pakarinen

31.05.2011: Kolmen nuoren tähden

Positiivinen diskriminaatio on tullut viime päivinä keskusteluissa niin vahvasti esille, että en voi olla tarttumatta aiheeseen. Positiivista diskriminaatiota harjoitetaan nimittäin muun muassa helsinkiläisissä kouluissa.

Positiivisen diskriminaation määrärahan piirissä on noin neljäsosa Helsingin kaupungin peruskouluista. Tällä ns. pd-rahalla pyritään ennaltaehkäisemään sosiaalisten ongelmien kasautumista sekä lisäämään koulutuksellista tasa-arvoa ja sosiaalista tasapainoa eri alueiden kesken.

Positiivisen diskriminaation määrärahan jakoperusteina ovat alueen aikuisväestön koulutustaso ja tulotaso sekä näiden lisäksi koulukohtaisina kriteereinä koulun oppilaiden maahanmuuttajataustaisuus ja koulun oppilastase, joka mittaa koulukohtaisesti oppilaiden hakeutumista muuhun kuin omaan lähikouluunsa.

On katsottu, että esim. vanhempien alhainen koulutustaso ja maahanmuuttajataustaisuus ovat tekijöitä, jotka vaativat vahvempaa resursointia koululle. Esimerkiksi yhteydenpito vanhempiin vie opettajalta normaalia enemmän aikaa silloin kun yhteistä kieltä ei ole. Alhaiseen tulotasoon puolestaan liittyy usein huono-osaisuutta, johon liittyvät lieveilmiöt työllistävät opettajia huomattavasti normaalin opetustyön lisäksi. Määrärahalla pystytään koulun valinnan mukaan esimerkiksi pienentämään opetusryhmien kokoa (= palkkaamaan lisää opettajia) tai panostamaan oppilashuoltoon enemmän (= jolloin kuraattori tai psykologi on useammin paikalla).

Helsingin vuoden 2012 talousarvioehdotuksessa positiivisen diskriminaation määrärahaa ollaan nostamassa noin 3,7 miljoonaan euroon eli yli kaksinkertaiseksi verrattuna vuoden 2011 tasoon. Sillä kohennetaan huomattavasti opiskelemisen edellytyksiä ja tuetaan opettajien jaksamista.

Tämä on mielestäni järkevää rahankäyttöä.  Pd-rahan avulla on saatu hyviä tuloksia: pätevien opettajien hankkimisessa ei ole ollut ongelmia millään helsinkiläisellä koululla ja henkilöstön pysyvyys on hyvä haasteellisemmillakin alueilla. Pienempien opetusryhmien avulla saadaan parempia oppimistuloksia ja työrauha säilyy.

Toki voidaan pohtia, keneltä se on pois. Kaikilla kouluilla hyödyttäisiin pienemmistä opetusryhmistä. On kuitenkin järkevää, että tehostettua tukea kohdennetaan sinne, missä sille on erityinen tarve. Opetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa elinaikanaan. Jos siis kolmekin helsinkiläistä nuorta vuodessa jää syrjäytymättä, pd-raha on maksanut itsensä takaisin.