Puheet

21.10.2009: Ryhmäpuhe lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmasta

Kokoomuksen ryhmäpuhe
Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma
Pia Pakarinen

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.
Ärade ordförande, bästa fullmäktige.

Tänään käsittelemme ensimmäistä Helsingin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa. Sen seurannaisvaikutukset näkyvät vuosikymmeniä eteenpäin ja useammassakin sukupolvessa.

Uudistetun lastensuojelulain tavoitteena on siirtää lastensuojelun työtä ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tukeen ja avohuoltoon. Hyvinvointisuunnitelman päämääränä on vähentää lastensuojelun tarvetta ja pienentää kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten osuutta ikäryhmästä. Tämä on kannatettava päämäärä ja onnistumisen mittari. Laitos ei voi olla lapselle paras paikka kasvaa. Kotihoito vapauttaa sosiaalihuollon resursseja yhä enemmän varhaiseen tukeen.

Hyvinvointisuunnitelman tavoitteet eli lasten ja nuorten terveen ja turvallisen kasvun mahdollisuuksien parantaminen, vanhemmuuden vahvistaminen, lasten ja nuorten osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistaminen sekä koulutus- ja työllistymispolun turvaaminen on perustellusti valittu tällaisiksi ennalta ehkäiseviksi toimiksi.

Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä erityisen hyvää suunnitelmassa on se, että se on valmisteltu monipuolisesti eri hallintokuntien yhteistyönä. Hyvinvoinnin käsittäminen vain esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen tehtäväksi olisi liian suppeaa. Monella yhteiskunnan toiminnan alalla tehdään erityisesti ennalta ehkäisevää työtä lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen. Hyvinvointisuunnitelma on hallintokuntien yhteinen sopimus siitä, mihin suuntaan lasten ja nuorten palveluja yhteistyössä kehitetään. Saumaton yhteistyö ja esteetön tiedonkulku ovat varhaisen puuttumisen kannalta olennaisen tärkeitä.

Hyvinvointisuunnitelma sisältää selonteon niin lasten ja nuorten hyvinvoinnin tilasta eri mittareilla arvioituna kuin kaupungin tarjoamista palveluistakin. Suunnitelman puutteena on viranomaiskeskeisyys. Järjestöt ja seurakunnat ovat jääneet maininnan varaan. Hyvinvointitavoitteista suurin osa on kuitenkin lapsi- ja nuorisojärjestöjen tärkeimpinä tavoitteina ja toiminnan kohteina jo nyt. Esimerkiksi iltapäivätoiminnassa, perheiden tukemisessa ja päihdetyössä järjestöillä ja seurakunnilla on ollut pitkään merkittävä rooli. Hyvinvointisuunnitelmassa ei pidä antaa sellaista kuvaa, että lasten ja nuorten hyvinvointi olisi yksinomaan kaupungin itsensä tarjoamien palvelujen varassa. Jotta lasten ja nuorten hyvinvoinnista saataisiin koko kuva, on myös järjestöjen tekemä työ otettava huomioon.

Myös lastensuojelulain mukaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman tulee sisältää tiedot mm. yhteistyön järjestämisestä eri viranomaisten sekä lapsille ja nuorille palveluja tuottavien yhteisöjen ja laitosten välillä. Jatkossa hyvinvointisuunnitelmaan pitää lisätä kaupungin ja järjestöjen yhteistyön pitkäjänteisen kehittämisen linjaukset, joilla selkeytettäisiin järjestöjen ja kaupungin välistä työnjakoa.

Esitänkin seuraavan toivomusponnen:

Hyväksyessään Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman kaupunginvaltuusto edellyttää, että suunnitelmaa seuraavan kerran laadittaessa tai tarkistettaessa siihen sisällytetään kaupungin ja järjestöjen välisen yhteistyön pitkän aikavälin linjaukset, joista ilmenee selkeä suunnitelma järjestöjen ja kaupungin työnjaon kehittämiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Lapsiperheiden arjessa on monenlaisia paineita. Nuorten hyvinvoinnin ääripäät näyttävät eriytyvän. Vaikka monilla lapsilla menee huonosti, on muistettava, että suuri osa helsinkiläisistä lapsista ja nuorista on aivan tavallisista kotioloista ja hekin tarvitsevat turvaa ja huolenpitoa arkipäiväänsä. Ehkäisevä työ ja varhainen tuki on määritelty hyvinvointisuunnitelmassa kapeasti koskemaan vain lapsia, nuoria ja perheitä, joilla jo on ongelmia. Kokoomuksen valtuustoryhmä haluaa suunnitelmaa hyväksyttäessä muistuttaa siitä, että myös hyvin voivat lapset ja nuoret tarvitsevat kaupungin ja järjestöjen palveluja: nuorisotiloja, turvallisia aikuisia kouluissa, musiikkitunteja, kerhoja, liikuntapalveluja. Hyvinvointisuunnitelmassa annettavien uusien sitoumusten lisäksi tarvitaan hallintokuntien perustekemistä, esimerkiksi laadukasta päivähoitoa ja opetusta, liikunta- ja kulttuuritarjontaa sekä nuorisotoimintaa.

Oppivelvollisuusikäiset lapset ja nuoret ovat kouluissa, joten opetuksen resurssit kohdistuvat tasapuolisesti kaikkien hyväksi. Koulujen tuntikehystä on viime vuosina kyetty lisäämään. Alkaneena lukuvuonna lukioiden tuntiresursseja on korotettu 4 prosenttia. Perusopetuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa tuntiresursseja ja lähiopetustunteja lisättiin jo aiemmin. Positiivisen diskriminaation määrärahaa on myös korotettu, joten luokkakokoja on kyetty pienentämään niissä kouluissa, joilla siihen on myös ollut eniten tarvetta. Oma opettaja tuntee lapsen ja nuoren koulussa parhaiten, ja varhaisen puuttumisen kannalta on tärkeää, että luokkakoot ovat niin pieniä, että opettajalla on realistiset mahdollisuudet tuntea oppilaansa ja huomata esimerkiksi käyttäytymisen muutokset.

Koulussa on annettava onnistumisen elämyksiä myös niille, jotka eivät ole vahvimmillaan lukuaineissa. Käden taitoja tarvitaan, ja liikunta ja taide ovat lapsille ja nuorille keino purkaa tuntemuksiaan. Taito- ja taideaineiden tuntimääriä koulujen tuntikehyksessä vähennettiin demarihallitusten aikana. Helsingin on syytä olla asiassa aloitteellinen, kun opetusministeriössä uudistetaan opetussuunnitelmia.

Eka- ja tokaluokkalaisten iItapäivätoimintaan on ollut vuosi vuodelta enemmän tulijoita, ja tarjontaa on lisätty mahdollisuuksien mukaan. Iltapäivätoimintaa pitää kuitenkin kehittää edelleen yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa. Hyvin suunniteltu iltapäivätoiminta voi olla yhtä hyvä ratkaisu niin niille lapsille, jotka liikkuvat liian vähän, kuin lapsille, jotka eivät saa kotoa apua ja tukea läksyjen tekoon. Iltapäivä on pitkä pienelle koululaiselle, jos sen joutuu viettämään yksin, eikä aikuisenkaan päivä suju töissä kovin hyvin, jos samalla täytyy kantaa huolta lasten turvallisesta tekemisestä. Aikuista seuraa kaipaavat isommatkin oppilaat. Viime vuosina kouluilla on ollut tuntiresurssien lisäysten myötä mahdollisuuksia myös kerhotoiminnan elvyttämiseen, ja kerhoihin on syytä panostaa jatkossakin.

Opetuksen nivelvaiheisiin on viime vuosina pyritty kiinnittämään erityistä huomiota. Yksi hyvinvointisuunnitelman tavoitteista, koulutus- ja työllisyyspolun turvaaminen, osuu syrjäytymisriskin kannalta erittäin tärkeisiin nivelvaiheisiin. Kokoomusministereiden aikana ammatillisen koulutuksen paikkoja on vihdoin saatu Helsinkiinkin, mutta aikaisempien hallitusten aikana syntynyttä koulutuspaikkojen alitarjontaa ei kurota heti kiinni, koska tilojen löytäminen ja uusien koulutusten aloittaminen ei tapahdu hetkessä. Ammatillisen koulutuksen vetovoima oli muutamia vuosia sitten ongelma, joka on nyt useimmilla aloilla ratkaistu. Opiskelun keskeyttäminen on sitä vastoin edelleen suuri ongelma, jonka ehkäisemiseksi suunnitelmassa esitetäänkin monipuolisten tukitoimien kehittämistä hallintokuntien välisenä yhteistyönä.

Yhteiskunnassamme seksi on yhä hämmentävämmin ja räikeämmin lasten ja nuorten nähtävillä. Hyvinvointiselonteonkin mukaan 9-luokkalaisista 80 % oli törmännyt netissä alastonkuviin tai -videoihin ja 17 % oli kohdannut seksuaalista häirintää. Siksi on yllättävää, että lasten ja nuorten seksuaaliterveydestä ei ole suunnitelmassa mitään mainintaa. Kokoomusryhmän mielestä suunnitelmaa jatkossa laadittaessa tai tarkistettaessa pitäisi ottaa mukaan myös selvitys hyvän seksuaaliterveyden osatekijöiden, kuten asianmukaisen seksuaalikasvatuksen, seksuaalisen kehityksen suojaamisen ja molempien sukupuolten arvostamisen toteutumisesta sekä arvio seksuaaliterveyspalvelujen riittävyydestä ja soveltuvuudesta nuorten tarpeisiin.

Esitänkin seuraavan toivomusponnen:

Hyväksyessään Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman kaupunginvaltuusto edellyttää, että suunnitelmaa seuraavan kerran laadittaessa tai tarkistettaessa siihen sisällytetään lasten ja nuorten seksuaaliterveyttä koskeva selvitys sekä arviointi seksuaaliterveyspalvelujen riittävyydestä ja soveltuvuudesta nuorten tarpeisiin.

Ärade ordförande, bästa fullmäktige.

Circa sex prosent av barn och unga i åldersgruppen från 7 till 15 år är svenskspråkiga i Helsingfors. Det är självklart att servicen ska fungera jämlikt i vår tvåspråkiga stad. Rätten till vård på sitt eget modersmål borde vara en självklarhet. Det är särskilt viktigt när det är fråga om psykiatrisk vård. Ju snabbare man kan föra sin talan på sitt modersmål och hjälpen sätts in, desto större chans till en snabb återhämtning. Det leder till inbesparingar inom såväl hälsovården som sociala området.

Lasten mielenterveyspalvelut organisoitiin Helsingissä uudelleen, kun vastuu lastenpsykiatrisesta erikoissairaanhoidosta siirtyi avohoidon osalta perheneuvolalta HUS:iin perustetuille kolmelle lastenpsykiatriselle aluepoliklinikalle. Perheneuvolalle jäi kasvatus- ja perheneuvontatyö ja siten nimenomaan ennalta ehkäisevä toiminta. Muutoksen onnistuneisuutta on vielä vaikea arvioida. Koska mielenterveyden ongelmat ovat jatkuvassa kasvussa ja toisaalta perinteiset toiminta- ja hoitotavat eivät ole tuloksellisia kaikille nuorille, on joka tapauksessa kehitettävä uusia moniammatillisia auttamisen muotoja. Lasten ja nuorten päihteidenkäyttö on kasvava ongelma, jota suunnitelmassa olisi voitu käsitellä perusteellisemminkin, samoin kuin myös nuorten tupakoinnin vähentämistä.

Kokoomusryhmän mielestä perheen merkitystä ei suunnitelmassa korosteta riittävästi, vaikka vanhemmuuden vahvistaminen ja vanhempien osallisuuden vahvistuminen on yksi hyvinvointitavoitteista. Oma perhe on tärkeä kaikille lapsille. Esimerkiksi koulutyön sujumisen ja varhaisen puuttumisen kannalta kodin ja koulun yhteistyö on oleellisen tärkeää. Hyvinvointisuunnitelman toteutumisen seurannassa käytettäviin indikaattoreihin ei ole kuitenkaan otettu vanhemmuuden ja vanhempien osallisuuden vahvistumista kuvaavia mittareita. Mittarina voisi olla esimerkiksi koulun ja vanhempien välisen yhteistyön toimivuuden arviointi.

Turvallisella perheympäristöllä on aivan erityinen merkitys huostaan otetuille tai sijoitetuille lapsille. Pieniä lapsia ei saa sijoittaa laitoksiin. Sijaisperheitä on hankittava lisää. Käytännössä se tarkoittaa perheille maksettavien korvausten korottamista ja ennalta ehkäisevinä toimina perheiden saamien tukipalveluiden lisäämistä. Vanhemmuuteen kasvamiseen pitäisi saada riittävästi neuvontaa. Tämä on paljon edullisempaa, kuin laitossijoitukset. Inhimillisyydestä puhumattakaan!

Moni hyvä suunnitelma jää pölyttymään hyllyyn. Hyvinvointisuunnitelman on kuitenkin oltava työkaluna päätöksenteon ja virkamiestoiminnan arjessa aina kun on kyse lapsista ja nuorista. Tämän puitesuunnitelman tavoitteet on pantava tärkeysjärjestykseen ja vietävä käyttötaloussuunnitelmaan.

Hyvinvointisuunnitelman toteutumisesta raportoidaan vuosittain lautakunnille ja kerran valtuustokauden aikana valtuustolle. Hyvinvointitavoitteita koskevat mittarit on esitetty suunnitelmassa selkeästi. Suunnitelman onnistumisen mittareina ovat kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä, masentuneisuuden määrä, tupakointi, harrastustoimintaan osallistuminen ja koulutuksen ulkopuolelle jääminen. Näitä mittareita meidän on jatkossa lautakunnissa seurattava ja ryhdyttävä tarvittaessa pikaisiin toimenpiteisiin, jos suunnitelmat eivät toteudu tavoitteiden mukaisesti.

Hyvä Stadi lapsille on hyvä Stadi kaikille, kuten Kokoomuksen valtuustoryhmän strategiassa todetaan. Yhteisöllisyys ja välittäminen tarkoittavat yhteisten ratkaisujen löytämistä. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa tavoitellaan hallintokuntien välistä kumppanuutta ja vastuuta lapsista ja nuorista. Yhteisöllisyyttä, välittämistä ja vastuuta lasten ja nuorten kesken pyritään kehittämään lasten ja nuorten oman osallisuuden lisäämisellä. Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma on erinomainen pohja yhteisöllisyyden ja välittämisen lisäämiselle.